On pateettista kirjoittaa blogia. Aivan kuin elämäni ja ihmisyyteni jotakuta todella kiinnostaisi. Blogi on fallinen fiksaatio, omituinen päähän pinttymä, sosiaalistondis tai verbaalinen munanvarsi.

Sinänsä on huvittavaa, että yhä useammat kirjoittavat blogeja. Miksi? Jo pelkkä sana "blogi" on huvittava. Kun sitä mielessään maistelee, paskanmaku tulee suuhun.

"Blogs!"

Se on kuin uloste plörähtäisi viemäriin. Blog, blog, blog... Täyttä paskaa. Ulostetta. Bantua. Tuubaa. Pumpattua jöötiä. Sitä tämä blogi on ja tulee myös olemaan.

Älä odota asiallisuutta, sillä sitä et saa varmasti.

Leipäteologi märehtii tyhjänpäiväisiä, joutavia utopioita meiltä ja maailmalta. Kirjoittaja on koulutukseltaan teologi, mutta älä anna sen häiritä. Se takaa, että blogin tuotokset ovat ehtaa sontaa. Teologithan syyllistyvät muita useammin käsitteelliseen ja mielettömään liirumlaarumiin.

Pannaan siis haisemaan.

Leipäteologi, Joensuu.